kuin meille tehty

Kutsukaa minua tuholaistorjujaksi Se kuuluisa Joku oli jättänyt keittiön kuiva-ainekaappiin avonaisen cashewpähkinäpussin. Kuusi vuotta sitten se olin minä.  Mutta en totisesti tällä kertaa.  Niin vahvasti olen traumatisoitunut tuosta vuosien takaisesta.  En enää koskaan sortuisi samaan virheeseen.  Elettiin vuotta 2013.  Olin käynyt ohjaamassa jumpan iltapuhteeksi.  Palannut kotiin kaupan kautta.  Luvannut leipoa työkavereille pari piirakkaa seuraavaksi päiväksi työsuhteeni vakinaistamisen kunniaksi.  Avasin astiakaapin.  Mukin kylkiäisinä sain hyppysiini pienen madon.  Kuinka ihanaa.  Tarkemmat tarkastelun tuloksena totesin saaneeni kämppiksekseni itseasiassa  satoja matoja.  Ja tuhansia munia.  Siis ihan huippua.  Hain puhelimen ja hiuslakan.  Valmistaja lupasi extra vahvaa pitoa.  Mutta ei niitä vihulaisia mikään pidätellyt.  Ilakoivat kaapissan...

Ostopakosta ja -lakosta Tiedättekö tunteen kun on pakko saada jotakin? Rauha ei astu kuvioihin ennenkuin olet saanut haluamasi.  Kun vaiennat järjen äänen perustelemalla mieliteon toteuttamista argumenteilla "No kerrankos sitä" ja "Olen kyllä ansainnut tämän". Jos omatunto vieläkin kolkuttelee,  laukaistaan viimeinen niitti:  "Tämän jälkeen en sitten pitkään aikaan“  -valttikortti.  Minulla on tämä aika usein.  Jotkut saattavat ajatella, että puhun suklaasta, alkoholista tai matkustelusta.  En.  Puhun kodin hankinnoista. Sisustamisesta.  No okei. Siitä suklaasta myös.  Olen aina ollut heikkona sisustamiseen. Jo lapsena huoneeni väriteema vaihtui sujuvasti vaaleanpunaisesta keltaisen kautta siniseen.  Jokaista tekstiiliä myöden.  Ja aika nopealla tempolla.  Tämä viimeksi mainitsemani mystinen sininen huone piti saada kun satuin lainaamaan kirjastosta teoksen jonka luettuani osaisin en...

Eiköhän se syksy ollut jo tässä Vaikka kesä onkin lempivuodenaikani,  alan silti aina jossakin vaiheessa odottamaan syksyä.  Uudessa vuodenajassa,  tai sen odottamisessa, on jotakin jännittävää.  Ihan kuin tällä kertaa tekisin kaiken toisin.  Niinkuin olin aina suunnitellut.  Mutta jättänyt tekemättä.  Tänä syksynä käpertyisin viimein ihaniin pörröneuleisiin.  Kuin missäkin katalogissa konsanaan.  Syventyisin romaaniin kynttilänvalossa.  Paistaisin uuniomenoita.  Vaan eipä ole vielä näkynyt.  Instagramin puolella kyselin myös teiltä,  mistä koostuu teidän mentaalisyksynne  ja täsmääkö se todellisuuden kanssa.  Vastausprosentti oli surkea.  En tiedä jäikö se kiinni tuosta  mentaalisyksy  -käsitteestä.  Keksin sanan ihan itse.  Ja olin siitä niin tavattoman ylpeä,  että en voinut olla käyttämättä.  Mutta ehkä tuo ter...

Kuppikoosta ja muumimukimenetelmästä Ajattelin kertoa teille meidän mukeista.  Teitä kiinnostaa varmaan ihan hirveästi.  Itselleni ei ole ollenkaan yhdentekevää mistä mukista juon kulloinkin kahvini.  Ei.  Teen tästäkin taidetta.  Kahvinkeiton jälkeen törötän mukikaapin edessä ja silmäilen valikoimaa.  Mikä kuppi sopii juuri tähän hetkeen?  Mikä puhuttelee minua nyt?  Hyviä mukeja yhdistää usein yksi tekijä.  Koko.  Kuppikoon täytyy olla suuri.  Vuorotyötä tekevälle äiti-ihmiselle mielellään sammiomainen.  Tässä katsaus suurimpaan osaan mukeistamme: Uninen muki Kun heräät vapaapäivän aamuna.  Ei ole mitään suunnitelmia,  etkä koe pakottavaa tarvetta keksiä sellaisia seuraavaan tuntiin.  Vaan käperryt vielä hetkeksi sohvan nurkkaan ennen kuin päätät piristyä.  Silloin valitsen tämän.  Unisen mukin.  Anoppi kerää tätä sarjaa nuorimmai...