kuin meille tehty

Loma-asiaa Viikonloppuna intouduimme ystäväperheen kanssa varaamaan rantaloman tulevalle kesälle.  Etelänreissu oli toki perheellämme jo aiemmin suunnitteilla, mutta kohde oli auki.  Ja matkaporukkakin puolta pienempi.  Nyt lähdemmekin matkaan sitten mittapuuni mukaan isolla remmillä.  Olen superinnoissani!  Äitini toimii porukan seniorivahvistuksena.  Hän on lupautunut kököttämään pyörätuolissa, jotta pääsemme jonojen ohi.  Kai sitä nyt kahdeksan ihmistä yhden mummon avustajana voi toimia.  Voihan?  Ja ymmärtääkseni lentokentältä voi lainata tämmöistä rekvisiittaa hätäisimmille matkustajille.  Eikö näin?  Ja koska en osaa tehdä mitään pienellä volyymillä, käänsin nupit kaakkoon välittömästi.  Tähän reissuun valmistauduttaisiin kunnolla. Heti matkavarausta seuranneena päivänä, eli eilen, lähdimme tekemään ensimmäiset lomaostokset.   Toisin sanoen matkagarderoobin kokoamista perheen pienimmille.  Eihän ilman vaatteita voi lomailla.  Paitsi irstaat

Sisustus kaikkien ja erityisesti kaikki sisustuksen puolesta Viime Jouluna lanseerasimme mieheni kanssa välillemme uuden joululahjaperinteen. Kaikki lähti siitä kun tiedustelin häneltä mahdollista joululahjatoivetta.  Pitkän pohdinnan jälkeen hän ilmoitti, että voisin hankkia hänelle boksereita.  Kieltäydyin kunniasta.  Niin tylsää lahjaa en yksinkertaisesti suostuisi antamaan.  Itse taas en keksinyt senkään vertaa mitä olisin häneltä toivonut.  Vuosien varrella kun olemme jo ostaneet toisillemme kaikki perinteiset lahjat kelloista koruihin.  Puhumattakaan siitä kuinka paljon kaikenlaista olemme ihan itse itsellemme hankkineet aikuisikämme aikana.  Emme siis kertakaikkiaan tarvinneet enää mitään henkilökohtaisia hyödykkeitä.  Moni varmasti kuvittelee nyt, että viime Jouluna sitten ostimme Saharaan vuohen tai jotakin muuta yhtä jaloa.  Mutta mitäpä vielä.  Minä ehdotin, että voisimme alkaa ostamaan yhteisiksi joululahjoiksi huonekaluja ja muuta vähän hinta

Oodi opettajilleni Sain vast' ikään kunnian osallistua entisen opettajani eläkejuhliin.  Hän opetti minua 1. ja 2.luokan ajan, kunnes onnistuin rytmikapuloiden paukuttelutestissä niin hyvin, että siirryin heittämällä musiikkiluokalle.  Noissa eläkejuhlissa sain kuulla paljon sellaisia hauskoja juttuja opettajastani, joita en ollut aiemmin hänestä tiennyt.  Mutta uutena tietona tuli myöskin se, että hän on kuulemma hyvin kärsimätöntä sorttia.  Se kun ei koskaan näyttäytynyt meille oppilaille.  Päinvastoin.  Opettajani katsoi kärsivällisesti kaikki esittämämme näytelmät ja spontaanit tanssiesitykset.  S elvitteli lumisodat ja pusuhippariidat. Jaksoi auttaa, opastaa ja ymmärtää.  Toisella luokalla hän antoi meille erityistehtävän järjestäjinä.  Minä olin erään luokkatoverini kanssa ensimmäisenä vuorossa.  Pulpettimme siirrettiin käytävään.  Tehtävämme oli vartioida käytävää ja sillä tapahtuvaa toimintaa kokonaisen kouluviikon ajan.  Katsoa, että

Kattoremontista Korvanappiini kantautui tieto, että kiireisimmät teistä haluaisivat jo kuulla kattoremontista.  No. Katto on uusi ja paikoillaan.  Ja näyttää tosi hienolta.  Harmi vaan etten voi julkaista siitä ainommaistakaan kuvaa, kuten en talosta ulkoapäin muutenkaan.  En ota sitä riskiä, että t ulevat urakoitsijat tai remppajampat yhdistäisivät tämän talon ja nämä vuodatukseni täällä.  Saisimme sen jälkeen nikkaroida ihan itse tykönämme.  Ja siihenhän meistä ei olisi. Mutta meistä on kyllä muita pätevämmiksi työnjohtajiksi ja laaduntarkkailijoiksi. Ne tuleekin jokaiselle remppajengille ihan talon puolesta.  Lisäksi olen viime aikoina ryhdistäytynyt myös kellokorttina.  Vaadittiin muutama epäselvä veloitus ennen kuin ymmärsin rekrytoida itseni myös tuohon tehtävään.  Hommia oli tehty tuntipalkalla, eikä käsityksemme ajankulusta täysin kohdanneet. Elleivät he sitten olleet siirtyneet kesäaikaan useita kertoja työpäivän aikana.  Nykyään meil