kuin meille tehty

Kaikenkarvaiset ystävämme Tämä kirjoitus on ainoastaan tosifaneille. Te muut: ette jaksa lukea tätä. Sisältää eläinesittelyn ja lapsuusmuistoja.  Kirppu Vanhempi koiristamme, tänä vuonna 5.v. Tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä.  Kutsumme häntä toisinaan Kirppu-tädiksi, sillä hänestä on kaikessa neitimäisyydessään alfa-urous kaukana, vaikka poikakoira onkin. Lisäksi hän on aika kova paheksumaan, joten kukkahattutätiäkin muistuttaa. Tottelee myös nimeä Piippu, joka on jäänyt elämään ajoilta jolloin kaksivuotiaaltamme ei vielä k- ja r-kirjaimet luonnistuneet alkuunkaan.  Kirpun lähtökohdat elämään on hieman heikot ja epäilenkin meidän olleen hänen ensimmäinen kunnollinen ihmiskontaktinsa.  Hän tuntee selvästi olevansa elämänsä velkaa meille ja osoittaakin sen päivittäin monin eri tavoin.  Hän on epäluuloinen tuntemattomia kohtaan ja suojelee meitä kaikilla kuudella kilollaan kuin vain suinkin pystyy.  Hän on myös kiitollinen kaikesta saamastaan

Kaikissa meissä asuu pieni lehmä, minussa lisäksi kirppishaukka, hamsteri ja kameli Jouduin tässä eräänä päivänä kehittelemään ihan uuden termin kuvaamaan liikkumistapaani silloin kun sisäinen sisustushamsterini on päässyt vapaaksi.  Kyseessä on kainalokantaminen. Koska en valitettavasti omaa poskipusseja, enkä useinkaan ole autolla liikkeellä kun vimma puskee päälle, täytyy minun kehitellä vaihtoehtoisia kantotapoja jotta saan kaiken haluamani mukaani välittömästi ja heti. Viime vapaapäiväni ratoksi kannoin tämän marmoripöydän kotiin useamman kilometrin päästä.  Pöytälevy painaa 7,8kg.  Punnitsin.  Olisihan mies voinut hakea sen autolla töiden jälkeen, mutta enhän minä moiseen kykene.  Täytyy päästä ihastelemaan heti.  Jotta tulevat vapaapäiväni eivät kävisi liiaksi taloutemme päälle, päätin käyttää tämän viikon arkivapaani itseni keventämiseen lompakon sijaan.  Suunnittelin pitkää vaunulenkkiä.  Mutta sitten silmiini osui tuttavan päivitys upea

Kierroksia nostattava keittiöremontti Uuden katon valmistumista odotellessa tuli mieleen yksi sun toinenkin matkan varrellemme osunut remontti. Ajattelin hypätä hieman ajassa taaksepäin ja kertoa teille edellisen kotimme keittiöremontista. Se teetettiin putkiremontin yhteydessä, samaisella firmalla joka siis tuon putkisaneerauksenkin toteutti, joten kätemme oli osittain sidotut. Yllätyksenä tuli, että kyseisen yrityksen remppajampat suostuivat asentamaan vain yhden tietyn keittiötoimittajan kaapistoja. Hyvästi siis haaveilemamme kalusteet. Mutta eipä sillä. Tuon monopoliaseman saavuttaneen keittiötoimittajan suunnittelijan avustuksella löysimmekin oikein mieleiset mööpelit. Joten ei kun nimeä alle ja uutta kyökkiä kehiin. Vierailimme työmaalla tiuhaan. Emmekä vähiten siksi, että putkiremontti antoi oivat olosuhteet tirkistellä alakerran naapuriin. Lattia kun oli putkien ympäriltä piikattu ihan kokonaan auki. Lisäksi toki harjoitimme oma-aloitteista h

Ensimmäinen vuosipäivä Meillä on nyt talomme kanssa yhteistä historiaa takanamme vuosi.  Tätä virstanpylvästä juhlimme ex-tempore, mitenkäs muutenkaan, oman perheemme kesken. Vuosi sitten saimme avaimet käteen.  Tyhjän olohuoneemme lattialla nautimme tuolloin noutoruokaa juhlan kunniaksi ja tan kkasimme tulevaa muuttopäivää varten.  Ilmassa oli käsinkosketeltavaa odotusta ja riemua.  Talo onkin lunastanut odotuksemme moninkertaisesti. Vaikka en oikeastaan osaa edes tarkkaan määritellä mitä odotin, niin odotin silti ihan mahdottomasti.  Koska luonteeni on sellainen.  No pihamaalle ainakin sysäsin rutkasti paineita.  Mutta en siltikään osannut arvata kuinka ihanalta tuntuisikaan kävellä paljain jaloin kesäillassa istutuslaatikolle ja taittaa sieltä mintun oksa iltapalasmoothien joukkoon. Tai kuinka onnellisena nukahtaisi lapsi, joka on saanut vetää trampalla flikkejä ja mitäliebäkkejä koko hereilläoloaikansa.  Tämä talo on antanut meille niin paljon.