Kierroksia nostattava keittiöremontti

Kierroksia nostattava keittiöremontti

Uuden katon valmistumista odotellessa tuli mieleen yksi sun toinenkin matkan varrellemme osunut remontti.

Ajattelin hypätä hieman ajassa taaksepäin ja kertoa teille edellisen kotimme keittiöremontista.

Se teetettiin putkiremontin yhteydessä, samaisella firmalla joka siis tuon putkisaneerauksenkin toteutti, joten kätemme oli osittain sidotut.

Yllätyksenä tuli, että kyseisen yrityksen remppajampat suostuivat asentamaan vain yhden tietyn keittiötoimittajan kaapistoja.

Hyvästi siis haaveilemamme kalusteet.

Mutta eipä sillä. Tuon monopoliaseman saavuttaneen keittiötoimittajan suunnittelijan avustuksella löysimmekin oikein mieleiset mööpelit.

Joten ei kun nimeä alle ja uutta kyökkiä kehiin.

Vierailimme työmaalla tiuhaan.

Emmekä vähiten siksi, että putkiremontti antoi oivat olosuhteet tirkistellä alakerran naapuriin. Lattia kun oli putkien ympäriltä piikattu ihan kokonaan auki.

Lisäksi toki harjoitimme oma-aloitteista hieman tiukempaa rakennusvalvontaa kuin mihin alalla on yleisesti totuttu.

Kaikki sujui aikataulussa ja vaikuttikin jo liian hyvältä ollakseen totta.

Ihan viime metreillä kupla kuitenkin puhkesi.

Kaapistot oli paikoillaan. Laatoittaja käynyt.

Keittiö oli kodinkoneiden asennusta vaille valmis.

Mutta kappas vain. 

Välitilan laatoitus jatkui yllättäen ohi välitilan. 

Sen onneksi pysäytti tielle tullut oviaukko. 

Mies pohtikin, että olisikohan sitä jatkettu ihan päätyseinään saakka jos tielle ei olisi ilmaantunut esteitä.

Tämän surkuhupaisan laattahavaintomme teimme perjantai-iltana. 

Tottakai.

Ei puheyhteyttä vastuullisiin koko viikonlopun aikana.

Ja ehkä hyvä niin.

Ehdimme madaltaa kierroksia huutoyhteydestä hampaiden läpi pihinään.

Pohdimme keskenämme erilaisia vaihtoehtoja kyseisen katastrofin selättämiseksi. 

Ja mielestämme keksimmekin hyvän.

Näppärinä ihmisinä kävimme lauantaina hakemassa lisää tavaraa työmaalle ja viereen jätimme ystävällismielisen (ihan oikeasti) lappusen jossa kerroimme, 

että kyseisten materiaalien turvin voi sitten jatkaa laatoittamista koko seinän loppuun saakka. 

Lattiasta kattoon.

Ideamme tyrmättiin heti maanantaiaamuna. 

Kukaan ei kuulemma laatoittaisi yhtään mitään.

Oli kovin valitettavaa, että olimme jo ehtineet hankkia lisää laattaa ja muita tykötarpeita. Kiitos ja näkemiin.

Sitten alkoi kiihkeä viestienvaihto.

Perustelimme kantaamme, kyseenalaistimme asioita. Mutta toistuvasti saimme kuulla kuinka hyvää työtä jokainen projektiin osallistunut henkilö oli tehnyt. 

Kaikki oli niin loppuun asti hiottua ja ensiluokkaista kuin ikinä olla ja saattoi.

Jos näin oli, niin miksi ihmeessä seinämme sitten näytti tältä?

Lopulta muhkea riita laitetettiin puoliksi, kuten lisätyöstä koituneet kustannuksetkin.

Mies joutui soittamaan koko konsernin  toimitusjohtalle saakka ennen kuin saimme puheyhteyden henkilöön joka tuntui olevan kanssamme samalta planeetalta. 

Niin utopistisia lausuntoja olimme saaneet siihen saakka kuulla.

Mutta laatoittajaa ihan viimeiseksi syytän tästä sopasta. Hän oli puun ja kuoren välissä.

Kyllä se oli kuulkaa suunnittelu mikä mätti.

Keittiösuunnittelijamme lähetti meille ennen remontin alkua mallinnoksen tulevasta keittiöstä. Ja jonkin toisen piirustuksen jossa oli lukematon määrä erilaisia mittoja sinne tänne lätkittynä.

Välitilan laattaa ei ollut havainnollistettuna laisinkaan.

Eihän noista lukemista ottanut Erkkikään selvää. 

Eikä edes konsernin johtaja kun mieheni hänelle niitä esitteli.

Mutta niistä olisi meidän pitänyt hahmottaa, että laattaa ei nyt yksinkertaisesti saa loppumaan tasan sekä ylä- että alakaapistojen kanssa. 

Koska kaapistot ovat eri levyiset.

Ja ei, niitä ei voi saada saman levyisinä.

Ei ole koskaan saanutkaan.

Kiitos kun kerroitte nämä asiat nyt, kun olitte jo pilanneet keittiömme, vailla pienintäkään aikomusta korjata sitä.

Eikun anteeksi.

Nythän vallan valehtelin.

Kyllähän he lopulta lupasivat pitkin hampain asian korjata (ennen puhelua johtajalle).

Ihan ilmaiseksi olisivat kuulemma liimanneet jonkin kalustelevyn yläkaapin jatkeeksi. 

Niin saataisiin samaan tasoon. 

Ja olisivat hankalat asiakkaatkin sitten varmasti tyytyväisiä näin ennenkuulumattoman suuresta myönnytyksestä.

Mutta se on semmoinen juttu, 

että meidän upouutta keittiötämme paikkaillaan jollain hätäratkaisulaudoilla ainoastaan minun kuolleen ruumiini ylitse.

Ja ihan heti näinkään ei ollut käymässä, 

vaikka otsasuoneni pahaenteisesti tuolloin pullistelikin.

Tässä olisi nyt ollut mielestäni suurta kysyntää tiedottamiselle ja keskustelulle.

Jos suunnittelija olisi kysynyt suunnitteluvaiheessa haluammeko laatoituksen loppuvan tasan ylä- vai alakaappien kanssa, olisi koko vyyhti lähtenyt purkautumaan.

Olisin sanonut suorilta, että en jukopliuta halua tasan jommankumman, 

vaan molempien kanssa.

Tällöin olisi selvinnyt sen olevan mahdotonta.

Olisin kestänyt sen. 

Ihan varmasti olisin. 

Ja pyytänyt valelemaan seinäpinnan kauttaaltaan mikrosementillä.

Mutta eihän toki. 

Mitä sitä nyt asiakkaan mielipidettä tiedustelemaan.

Suhteemme alkuaikoina pidin miestäni aivan yli-innokkaana tiedottajana.

En voinut ymmärtää sitä lainkaan.

Jos olimme menossa sovitusti kylään ihan oikeana ajankohtana, 

pyysi hän silti minua heti alkumatkasta ilmoittamaan, että olimme tulossa.

Noin varttia ennen perille pääsyä hän pyysi viestittämään, että olisimme perillä vartin päästä, niin ikään.

Jupisin ja pyörittelin silmiäni. Aivan naurettavaa.

Mutta eipä ole enää. 

Hän on koulinut minusta tiedonjanoisen. 

Ja ehkä pikkiriikkisen tiedottajan vikaakin minusta jo löytyy.

Olen ymmärtänyt, että vähäpätöisiltäkin tuntuvista asioista informoiminen pitää vastapuolen tyytyväisenä ja huomattavasti kärsivällisempänä.

Todella olisin arvostanut jos keittiösuunnittelijammekin olisi löytänyt sisältään hitusen tiedottajaa.

Lisäksi olen kantapään kautta oppinut, että urakoista sopiessa pitää osata kysyä juuri oikeat asiat ja juuri oikealla tavalla, sanamuodoista tinkimättä.

Muutoin urakka tullaan suurella todennäköisyydellä suorittamaan juuri sillä tavalla kun urakoitsijalle sattuu sillä hetkellä sopimaan.

Muotoseikkojen turvin on yllättävän helppo luikkia kohti seuraavaa työmaata.

Ja muistakaakin, että pyydätte kaiken mustaa valkoisella.

Ilmaisia mutta arvokkaita vinkkejä rakkaat lukijani:

-Älkää ikinä vastatko puhelimeen jos urakoitsija soittaa. Hän voi suullisesti luvata ummet ja lammet. Tai jos vastaat, niin nauhoita puhelu edes.

-Pyri siis kommunikoimaan vain viesteitse, jos mahdollista. Koska oikeudessa joku saattaisi väittää sinun väärentäneen äänitallenteet.

-Säilytä todistusaineistoa vähintään kaksi vuosikymmentä. Et voi tietää koska tarvitset sitä taas seuraavan kerran.

-Niin, ja jos satut löytämään hyvän remppamiehen, älä päästä häntä kynsistäsi.

Toistan. 

Älä - päästä - häntä - kynsistäsi.

Ja ilmianna hänet myös meille.

Kullan arvoista on myös jos lähipiiristä löytyy alan osaamista. En tiedä mihin olisimme joutuneet ellemme olisi voineet konsultoida vaikka keskellä yötä arkkitehti - ja rakennusinsinööriystäviämme.

He ovat pitäneet hermomme jotakuinkin kasassa kun olemme joutuneet maallikkoina pohtimaan jos jonkinlaisia rakennusteknisiä asioita luottamuspulan iskiessä palkkaamiamme porukoita kohtaan.

Erikätevää olisi kyllä jos tuttavapiiristä löytyisi myös luotettava putki- ja sähkömies joihinkin satunnaisiin käytännön pikkuhommiin.

Jos koet suurta vetoa kyseistä pestiä kohtaan niin voimme ruveta kaveeraamaan.

Mutta hei.

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Keittiömme seinästä tuli moninkertaisesti pelkkää välitilalaatoitusta parempi kun se saatiin mosaiikin peittoon kokonaan!

Ilman tuota suunnittelukukkasta, 

korjaan, 

ensiluokkaisen loistavaa suunnittelutyötä, 

olisi tuo kaunis seinä jäänyt toteuttamatta.

Että ilon kautta!

Ps. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Tuon remontin aikaan olin vasta tavallinen tallaaja kännykkäkamerani kanssa. Toista se on tänä päivänä kun järkkärin automaattiasetukset ovat tehneet minusta huippukuvaajan vähintäänkin.