kuin meille tehty

Eläimellistä menoa kylpylähotellissa Koska omassa elämässäni ei ole viimeaikoina tapahtunut uusien sohvatyynyjen hankkimista kummempaa,  kerron tähän väliin äitini viikonlopusta.  Hän oli näet tässä taannoin siskonsa kanssa rilluttelemassa.  Kahden yön reissulla kylpylähotellissa.  Paikalle oli sattunut kuitenkin myös nelikymppistä nykynuorisoa, joiden käytös häiritsi äitini kauan odotettua matkaa.  Äitini oli hyvin perillä heidän kuvioistaan.  Oli näet nainen ja mies.  Jotka tulivat tänne kyseiseen kylpylähotelliin yhdessä perjantaina.  Mutta lauantaina miestä ei näkynyt missään.  Oli vain nainen joka tuli tanssiravintolaan pyöräilyshortsit jalassa, sormus nimettömässä ja aivan umpitunnelissa. Voitteko kuvitella? Siis pyöräilyshortsit jalassa? No hän löysi asuvalinnastaan huolimatta seuraa.  Ei omaa miestänsä kuitenkaan.  Sitten oli kamala määrä suutelointia sun muuta äitiäni häiritsevää.  Häiritsipä jopa niin paljon, että täytyi lähteä ihan p

Uudet sohvatyynyt. Niin ja sohvatkin.  Aiemminhan kerroin jossain sivulauseessa, että meille on tulossa uudet sohvat.  No nyt he ovat keskuudessamme. Ja koska meillä harvemmin tapahtuu mitään ilman suurta numeroa,  oli näidenkin kanssa havaittavissa pientä draaman kaarta. Ostopäätös sinänsä syntyi kivuttomasti.  Mies katsoi kotona lätkän MM:n puolivälierää ja minä lähettelin liikkeestä valokuvia puhelimeen jonka hän oli antanut taaperolle katselurauhansa takaamiseksi. Kun vastausta ei kuulunut,  valitsin mieleiseni.  Ei vaikeaa.  Sisäänkantokin oli helppo.  Niinkuin meille.  Posteljoonit, tai postijoonelit,  kuten esikoinen tapasi pienempänä sanoa,  saattoivat kyllä olla eri mieltä.  Mutta luulivat talostamme uloskävelyn sentäs olevan helpompaa kuin sisäänkannon.  Mutta väärin.  Olin näet saanut edeltävästi myyjäliikkeeltä ohjeeksi purkaa kuorman ja tarkistaa tuotteet kuljettajan läsnäollessa   mahdollisten kuljetusvaurioiden varalta.  Toinen, 

Lomatärpit Pieni satunnaisotos siitä mitä tuli tehtyä, missä käytyä ja mitä hankittua.  Tallipiha Tämä ihana pihapiiri sijaitsee Tampereella Finlaysonin tehdasmiljöössä.  Tallipihalla järjestetään erilaisia tapahtumia ja markkinoita.  Käsittääkseni.  Mutta vaikka mitään varsinaista tapahtumaa ei olisi tiedossa niin koettavaa riittää silti: Kauniita vanhoja rakennuksia, pikku puoteja, lasten leikkipaikka, eläimiä.  Lähinnä kanoja.  Vihaan kanoja.  Että meidän ei kannata mennä niiden takia.  Mutta muitten asioiden takia kylläkin.  Kuten suklaapuodin.  Satuimme paikalle SuviVintage - tapahtuman aikaan.  Ihan sattumalta.  Juuri kun olin päättänyt alkaa arvostamaan kaikkea vanhaa ihan tosissaan.  Mikä tuuri!  Löysin tällaiset korut Sormuksen olen nimennyt Kirka-sormukseksi.  Koska tästä tulee mieleen Kirkan vaimo  Paula Nummela ja hänen suunnittelemansa korut. Vaikkei varmaan ole sinne päinkään.  Mutta silti.  Minulle se on Kirka-sormus.

Loman loppu Voiko loma olla liian kiva?  Kuulkaa kyllä voi todellakin.  Ja nyt se on ohi.  Ketuttaa niin suuresti.  Olisin mielelläni jatkanut lomailua vielä.  Mutta koska lomaoikeuteni on rajallinen ja työkavereidenkin on ilmeisesti joskus lomailtava niin näin se nyt on.  Niimpä olen tänään,  lomani viimeisenä päivänä,  ollut pahalla päällä.  Olen kyllä yrittänyt piristyä.  Mutta heikoin tuloksin.  Yksi mieheni ja minun lempipuuhista on toisten talojen kyttääminen.  Kiertelemme jalkaisin kivoilla omakotitaloalueilla ja arvostelemme muiden asumuksia.  Joskus ihastelemme, ehkä jopa kadehdimme.  Mutta aika usein myös kauhistelemme ja kerromme kilvan mitä muutostöitä kussakin kiinteistössä tulisi suorittaa. Mielenkiintoisen tilanteesta tekee se,  että aina silloin tällöin joku talon omistaja sattuu kyykkimään lähistöllä ja saa kuin varkain ilmaiset vinkkimme tietoonsa. Koska lähipitäjät on koluttu kauttaaltaan jo vuosia sitten,  ulota