Koska ketjureaktio

Koska ketjureaktio

Tiedättekö kun asiat saattavat joskus kumuloitua?

Meille sisustajille niin käy laskelmieni mukaan tavallisia kansalaisia useammin.

Tyyliin: hankit uuden koristetyynyn ja seuraavaksi on pakko kaataa seinä. 

Koska se ei enää sovi. 

Niinkuin siihen. 

Eikä etenkään tyynyyn.

Minulle kävi viimeksi seuraavaa:

1. Tytär halusi leikkimökkiin mustavalkoiset verhot.

2. Netin syövereistä ei löytynyt sopivia. 

3. Mutta pojan huoneestapa löytyi. 

4. Poika tarvitsi täten uuden verhon. 

5. Seinän väri ei enää sopinut uuteen verhoon. Täytyi maalata. 

6. Uuden sävyn myötä huone muuttui kertaheitolla huomattavasti valoisammaksi. 

7. Rupesin haluamaan, että myös olohuoneessa olisi yhtä valoisaa. 

8. Ja sitten makkarin seinä ei sopisi olohuoneen seinään. 

 9. Eikä sopisi muuten välitilankaan. 

Kohtia 7-9 en ole vielä ehtinyt laittaa täytäntöön kun meillä on tämä leikkimökkiprojekti. 

Siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

Mutta pojan huone. 

Se näyttää nyt aiempaa kolme kertaa avarammalta. 

Eikä vähiten siksi, että sieltä on nyt kannettu puolet leluista varastoon. 

Miten on edes mahdollista, että leluja kertyykin niin paljon? 

Ja eritoten: miten on mahdollista, että raivausta seuranneena päivänä ostan kauppareissulla Ryhmä Hau -lehden. 

Tuleehan mukana poliisin virkamerkki, 
Hau-auton avaimet, radiopuhelin ja lisäksi härpäke jota kukaan ei tunnista. 

Mutta on maalillakin osuutta asiaan. 
Ennen seinää peitti murrettu keltainen, 
Tikkurilan Mehiläisvaha. 
Olin sävyyn niin tyytyväinen, 
että se oli seinässä lähes kaksi vuotta. 
Ja se tekee tässä taloudessa tuosta seinästä lähes muinaisjäänteen. 
Vertailukohteena esimerkiksi tyttären huoneen seinä, jossa on samassa ajassa käynyt jo neljä eri väriä. 

Mutta nyt pojan seinä on valkoinen. 
Äitini halusi auttaa maalaamisessa. 
En voi kuitenkaan sanoa,
että kahden maalikaukalollisen kaatamisesta lattialle,
ja tuolille,
olisi ollut mainittavaa apua. 
Tämän tehtyään hän poistui paikalta. 
Maalaaminen ei kuulemma ollut hänen juttunsa. 
Harvoin olemme mistään yhtä samaa mieltä. 

Poika sai valita itse uuden verhonsa. 
Koska olen rento äiti. 
 Toki esittelin hänelle tietokoneelta ainoastaan 
Marimekon tuotantoa. 
Virhemarginaalin pienentämiseksi. 
Aluksi hän valitsi hyvin tummanpuhuvan 
Ketunmarjan. 
Se oli kuitenkin loppu kangaskaupasta. 
Ihan oikeasti. 
Lopuksi hän päätyi ehdottamaani Veljekset -kankaaseen käymämme digitaalisen neuvottelun pohjalta. 
Ja tässä tämä nyt on. 
Tunnetaan myös nimellä Ketjureaktion kohta 4.