Loma-asiaa

Loma-asiaa

Viikonloppuna intouduimme ystäväperheen kanssa varaamaan rantaloman tulevalle kesälle. 

Etelänreissu oli toki perheellämme jo aiemmin suunnitteilla, mutta kohde oli auki. 

Ja matkaporukkakin puolta pienempi. 

Nyt lähdemmekin matkaan sitten mittapuuni mukaan isolla remmillä. 

Olen superinnoissani! 

Äitini toimii porukan seniorivahvistuksena. 

Hän on lupautunut kököttämään pyörätuolissa, jotta pääsemme jonojen ohi. 

Kai sitä nyt kahdeksan ihmistä yhden mummon avustajana voi toimia. 

Voihan? 

Ja ymmärtääkseni lentokentältä voi lainata tämmöistä rekvisiittaa hätäisimmille matkustajille. 

Eikö näin? 

Ja koska en osaa tehdä mitään pienellä volyymillä, käänsin nupit kaakkoon välittömästi. 

Tähän reissuun valmistauduttaisiin kunnolla.

Heti matkavarausta seuranneena päivänä, eli eilen, lähdimme tekemään ensimmäiset lomaostokset. 

Toisin sanoen matkagarderoobin kokoamista perheen pienimmille. 

Eihän ilman vaatteita voi lomailla. 

Paitsi irstaat eläkeläiset. 

Mutta he ovat toivottavasti ihan muissa kohteissa. 

Siinä missä lapset tarvitsevat uusia vaatteita, minä näkyviä vatsalihaksia. 

Niimpä dieetti on ainoa vaihtoehtoni tässä tilanteessa. 

En suostu pomppimaan kohteeseen ihan muina rantapalloina. 

Olen aina puhunut puhtaan ruoan ja liikunnan puolesta. 

Paitsi viimeisen 10 kuukauden ajan. 

Itseasiassa en ole ehtinyt puhumaan juuri mitään kun suuni on ollut niin täynnä roskaruokaa. 

Siksi kai kirjoitan tätä nykyä. 

Alamäki alkoi heti häidemme jälkeen. 

Karkkibuffasta jäi irttareita yli vaivaiset kolme kiloa kaksisataa grammaa. 

Punnitsin. 

Miehen kanssa siinä sitten naureskelimme, että katsotaan vaan, niin viikossa ollaan tuhottu kaikki. 

Ja höpöhöpö. 

Ei siihen kulunut kuin neljä päivää. 

Sokerikoukku oli valmis. 

Eikä loppua ole näkynyt. 

Siis ennen eilistä. 

Tai itseasiassa tätä päivää. 

Eilen vedin tietty kunnon överit, 
että voisin sitten tänään aloittaa paremmin sen terveellisen elämän. 

Ettei heti ala jokin kaivelemaan.  

"Ai niin, unohdin syödä Väyrysen naamoja!"  - tyylisesti. 

Tiedättehän? 

Lisäksi söin lakuja. Mutta siihen tahtiin, että niistä en ehtinyt saada kuvaa. 

Tänään sitten aloitin dieetin. 

Normaalisti en edes sortuisi tavoittelemaan nopeita voittoja, 

mutta nyt oli otettava kovat keinot käyttöön. 

Olette varmaan kuulleet karppaamisesta. 

Tämä minun juttuni on kai jotain samanmoista, 

mutta ilman mitään pissalla läträystä ja ketoaineiden mittausta. 

Ketoosin kuulemma saavuttaa jo parissa päivässä. 

Aamupalaksi tein sitten ohjeiden mukaan tälläisen smoothien. 

Mutta se oli niin uskomattoman pahaa etten yksinkertaisesti voinut juoda suullista enempää. 

Vesimittari huusi hoosiannaa kun huuhdoin suutani henkeni edestä. 

Sitten aloin valmistamaan toisenlaista sallittua aamuateriaa. 

Kaiken tämän keskellä ruokkien kaksivuotiaan. 

Se onkin operaatio itsessään. 

Hänellä on loistava ruokahalu. 

Ja kuulee keittiön suunnalta lähtevän pienimmänkin kilahduksen saapuen vaatimaan ruokaa. 

Niinkuin heti. 

Lisäksi hän on hämmästyttävän nopea syömään. 

Minä en ehdi koko ruokailutoimituksen aikana muuta kuin pyörimään hänen ympärillään henkilökohtaisena, alipalkattuna, hovimestarina. 

Tarjoilemaan lisää ruokaa, pyyhkimään käsiä. 

Naamaa. 

Kaatamaan juomaa. 

Huh! 

Vihdoin pääsin taas oman aamiaiseni pariin. 

Tai siis valmistamaan sitä. 

Kun lopulta olin valmis, oli kahvi jo palanut pannuun. 

Sanoivatko ne, että ketoosi saavutetaan parissa päivässä? 

Sitten tein varmaan ennätyksen, sillä vannon olleeni ketoosissa jo ensimmäisenä aamuna klo. 9.30 pyörittyäni keittiössä tunti tolkulla pelkän veden voimalla. 

Ruoka oli pahaa. 

Ja siihen tämä kai sitten perustuukin. 

Annetaan pari karseaa vaihtoehtoa. 

Valmistetaan ne molemmat (menee aamuaerobisesta) ja syödään huonoista ruoista vähemmän pahempi. 

Lupasivat, että pääsen eroon sokerikoukusta. 

Sallittuja ruoka-aineita on niin minimaalisesti, 

että en osaa valmistaa niistä mitään maistuvaa. 

Muutamassa tunnissa olen päässyt eroon, en pelkästään sokeri-, vaan myös ruokakoukusta. 

Hiphei! 

Saa luvan olla sitten ihan tosi kiva pyykkilauta.