Kutsukaa minua tuholaistorjujaksi

Se kuuluisa Joku oli jättänyt keittiön kuiva-ainekaappiin avonaisen cashewpähkinäpussin.

Kuusi vuotta sitten se olin minä.

Mutta en totisesti tällä kertaa.

Niin vahvasti olen traumatisoitunut tuosta vuosien takaisesta.

En enää koskaan sortuisi samaan virheeseen.

Elettiin vuotta 2013.

Olin käynyt ohjaamassa jumpan iltapuhteeksi.

Palannut kotiin kaupan kautta.

Luvannut leipoa työkavereille pari piirakkaa seuraavaksi päiväksi työsuhteeni vakinaistamisen kunniaksi.

Avasin astiakaapin.

Mukin kylkiäisinä sain hyppysiini pienen madon.

Kuinka ihanaa.

Tarkemmat tarkastelun tuloksena totesin saaneeni kämppiksekseni itseasiassa
satoja matoja.

Ja tuhansia munia.

Siis ihan huippua.

Hain puhelimen ja hiuslakan.

Valmistaja lupasi extra vahvaa pitoa.

Mutta ei niitä vihulaisia mikään pidätellyt.

Ilakoivat kaapissani vaikka kuinka sumutin ja ruiskutin.

Samalla selostin tilannetta seikkaperäisesti hyvälle ystävälleni.

Kuvailin kutsumattomia vieraita runsain sanankääntein.

Ja hän laittoi guuglen laulamaan.

On aina ollut tiedonjanoinen tapaus.

Mitä ei tiedetä, se selvitetään.

Hyvin nopeasti sain kuulla taistelevani Keittiökoisia vastaan.

Soluttautuvat viattomien ihmisten koteihin erityisesti cashewpähkinöiden välityksellä.
Ovat kovin pieniä ja näyttävätkin lähes harmittomilta mutta ovat kotitalouksien pahin vitsaus heti luteiden jälkeen.

Kyllä.

Kaikki täsmäsi.

Keittiö muuttui hetkessä sata astetta askeettisemmaksi.

Kaikki mitä ei voinut pestä tai pakastaa siltä seisomalta,

sai lähteä.

Leivänpaahdinta myöten.

Hiuslakan vaihdoin kloritteen.

Ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin pesuaineisiin.

Painoin hommia läpi yön.

Mutta työkaverit saivat herkkunsa kaikesta huolimatta.

Paistoin piirakat aamuyöstä jynssättyäni ensin keittiön lähes olemattomiin.

Joskin kovin epäileväisinä nauttivat tekeleitäni kun olin ensin oksentanut matotraumani ilmoille.

Työsarka ei suinkaan jäänyt tuohon yhteen yöhön.

Joitain kymmeniä yksilöitä oli näet pitänyt majaansa salaa keittiökaapistojen päällä.

Sieltä alkoi sitten perhosten kansanvaellus kohti uusia seikkailuja.

Ja huoneita.

Heiluin mielipuolisena imurin kanssa.

Metsästin niitä lennosta.

Ja katosta.

Vaihtelevalla menestyksellä.

Pelkäsin, että munaavat kaiken.

Naaras voi munia jopa 400 munaa kerralla.

Hip hei.

Sitten me muutettiin.

Oltaisiin muutettu kyllä muutenkin.

Varmaan.

Mutta oli sekin aikamoista.

Puunasin tavaroita munattomiksi laatikollisen kerrallaan.

Ja sitten muutin laatikon välittömästi äitini parvekkeelle.

Tätä jatkui aika kauan.

Kun muuttokuorma oli todistetusti
(äitini parveke ei kuhissut elämää)
munaton ja madoton,

siirsin sen uuteen asuntooni.

Elämäni ainoa muutto josta en juurikaan nauttinut.

Joten kun tänään huomasin kaapissamme avatun,

vapaana pyörivän,

cashewpähkinäpussin,

en voi sanoa, että olisin riemastunut.

En suuttunutkaan,

mutta esimerkiksi kalsarikännit olisi maistunut.

Oli kuitenkin hienoa huomata kuinka hyvin muu perhe lukee kehonkieltäni tosi paikan tullen.
Mies lähti omaehtoisesti ja välittömästi kauppaan hakemaan välttämättömimmät, tuholaissodassa menetetyt,
korvaavat elintarvikkeet.
Esiteini kylvetti ja syötti pikkuveljensä.
Ja minä heiluin keittiössä.
Kokeneena tuholaistorjujana.

Lopulta löysinkin vain kolme matoa.
Kaksi jo valmiiksi kuollutta.
Viimeinenkin pääsi hengestään, sanoisinko, nopeasti.
Luulen, että voimme melkein huokaista helpotuksesta.

Muistatteko ostolakkoni?
Sen lähes kuukausi sitten alkaneen?
Että saan ostaa vain akuuttiin tarpeeseen,
jos jokin kodin tavara rikkoutuu.
No eipä tullut mieleen määritellä,
miten toimitaan tilanteissa jos sattuisin heittämään esimerkiksi silitysraudan hätäpäissäni roskikseen ötököiden alta.
Tai jätesäkillisen muuta tavaraa.
Mutta näin nämä tilanteet elää.

Silitysrauta on välttämätöntä korvata,
mutta kaikki muu poisheitetty sälä oli turhaa.
Tai no saattaahan olla, että tarvitsen muutaman ihanan purkin tuleville kuiva-aineille.

Vanha sanonta kuuluu:
"Ei mitään niin huonoa,
ettei jotain hyvääkin."
Se pätee aina.
Katsokaa nyt!
Pääsen ostoksille.
Mutta mikä parasta;
tämä kaappi ei ole koskaan ollut yhtä siisti.
Ei koskaan.