Curly girl

Curly girl

Olette varmaan pistäneet merkille, että minulla tulee aina olla jokin projekti meneillään. 

Ja koska näin loma-aikoina esim. sisustushankkeet ei ole aina mahdollisia toteuttaa reissaamisen takia,

täytyi minun keksiä jotakin muuta puuhasteltavaa. 

Ja mikä kulkisikaan helpommin mukana maasta toiseen kuin omat hiukset? 

Päätin siis alkaa harrastamaan niitä.

Tiedättehän mistä tässä villityksessä on kysymys?

Tuodaan piilossa olleet,

normipesuaineiden latistamat,

luonnonkiharat esiin käyttämällä ainoastaan silikonittomia ja sulfaatittomia hiustenhoitotuotteita.

Ja kilokaupalla naamioita ja hoitoaineita.

Ilahdutin miestäni aloittamalla Curly Girl - metodin päivää ennen etelän matkaa.

Hän tiedustelikin voisinko mitenkään ruveta kihartamaan kutrejani vasta kotiin palattuamme.

Matkalaukussa kun oli tungosta myös ilman seitsemää uutta hiustenhoitotuotetta, fööniä ja diffuuseria.

Mutta en voinut.

Siis mitenkään.

Metodia oli pakko alkaa noudattamaan heti loman alkumetreillä.

Näin minulla olisi kolme viikkoa aikaa buustata hiukseni huimaan nosteeseen.

Haluan näet yllättää työtoverini upealla rusketuksella ja kiharapilvellä.

Lomalta palaa ihan uusi minä.

Yllä olevassa kuvassa yritän esitellä uutta kuontaloani, jota ei kai vielä varsinaisesti kiharapilveksi voi kutsua.

Esiteini-ikäinen tyttäreni taas yrittää estää minua näyttämästä perfecto (tai mikälie)
 -käsimerkkiä aivan väärin.

Keskisormi, nimetön ja pikkurilli kun ei saisi kuulemma olla missään nimessä koukussa.

Piikkisuorassa tulisi olla.

Nykyään.

Muuten on sairaan nolo.

Ja minähän olen.

Tykkään olla.

Hyvän ystäväni lapsi oli kieltäytynyt työntämästä IKEAssa kärryjä joka sisälsi huojuvan tornin verran kenkälaatikoita.

Voisi kaatua.

Ja sitten hävettäisi.

Hänen äitinsä taas on yhtä huomionkipeä kuin minäkin.

Me rakennamme noita torneja ihan tahallamme.

Mitä kiikkerämpi, sen parempi.

Ja jos ei kaadukkaan niin sitten harmittaa.

Täytyy keksiä uusi huomionkeruumenetelmä.

Ihan alusta.

Altaallakin ketutti niin paljon kun Bamse-vesidisco järjestettiin juuri kun oma taaperoni veteli sikeitä rattaissa.

Ei auttanut vaikka yskin äänekkäästi korvaan.

Jouduin katsomaan sivusta kun muut ilakoivat.
Ja olivat esillä. 

En taipumuksistani huolimatta ilennyt mennä kahluualtaaseen esiintymään ilman jälkikasvua.

Toivoin salaa, että Bamse olisi pyörtynyt kuumuuteen.

Olisin voinut esitellä edes ensiaputaitojani.

Mutta ei.

Ps. Mutta koskaan ei kannata luovuttaa. 
Joskus aurinko paistaa risukasaan ja tuuli on myötä.
Minäkin sain lopulta huomiota, 
kun todistin tyttärelleni osaavani hypätä pää edellä altaaseen. 
Upean suorituksen päätteeksi keräilin bikinin yläosaa ja uimapukua (miten se edes on mahdollista?) altaan pohjalta ja metsästin imetyksen runtelemaa rintavarustusta jostain vielä kauempaa.