Sirkus saapui kaupunkiin

Sirkus saapui kaupunkiin

Terveiset ketoosin rajamailta! 

Kolme viikkoa sujui mainiosti. 

Tai no hammasta purren. 

Sekä ituja että pähkinöitä. 

Vitsi vitsi. 

 Ei ituja saa syödä. 

Liikaa hiilareita. 

Sitten tuli eteen ystävän polttarit. 

Voisi kuvitella dieetin noudattamisen olevan tuolloin hankalaa. 

Mutta koska hän on vannoutunut ketohihhuli, oli päivän tarjoilut suunniteltu tukemaan tuota elämäntapaa. 

Tai kidutusmenetelmää, miten sen nyt ottaa.

Mutta sitten oli lisäksi tarjolla vähän jotain muutakin. 

Ja tottakai ne vähän jotkut muut eksyivät suorinta tietä suuhuni ja sitä kautta aina lanteille saakka. 

Mutta ei tietenkään pönttöön asti kuten joillain ärsyttävillä tyypeillä. 

Läpipaskoiksikin kutsutaan. 

Nyt en sitten tiedä olenko ketoosissa vaiko en. 

En ajatellut kaipaavani pissaleikkejä, 
mutta kyllä, 
nyt voisin mieluusti tehdä tieteellistä tutkimusta. 

Mittailla vähän ketoaineita. 

Jos vain tietäisin miten. 

Olen kuitenkin liian laiska selvittämään. 

Mieluummin levittelen käsiäni kuin italialainen liikenneruuhkassa konsanaan. 

Karppimenttoori osaisi varmasti neuvoa miten menetellä ruokavalion suhteen, jos on sattunut muutama pikku lipsahdus. 

Mutta en viitsinyt lähteä kyselemään miten voisin korvata pari kulauttamaani viinilasillista. 

Mansikkabaileyksestä puhumattakaan. 

Koska olen tee-se-itse -nainen, 
päätin korvauksen suuruudeksi mattopyykille raahautumisen heti juhlien jälkeisenä aamuna. 

Se oli sillä hyvä. 

Polttarit toteutettiin karppausteeman lisäksi sirkushengessä. 

Sopi hyvin kaltaiselleni pellelle. 

Morsian toimi kyseisen sirkuksen itseoikeutettuna tirehtöörinä. 

Ihan normipäivä siis hänellekin. 

Hänen miehensä kun on kuuluisa alati vaihtuvista tempauksistaan. 

Tämä järkevämpi osapuoli niitä sitten parhaansa mukaan hillitsee. 

Tai yrittää ainakin viivyttää. 

Näihin koukeroihin voit tutustua paremmin täältä. 

Viimeisin tämän miehen pakkomielteistä on ollut cartingauton hankkiminen jälkikasvulle. 

Sen hän sitten ostikin polttaripäivänä, 
kun morsian oli tiettävästi hyvällä tuulella. 

Arvostan. 

Olen aina sanonut, että ajoitus on kaikki kaikessa. 

Polttariporukkammekin keräsi arvostusta. 

Aina klo. 23 saakka. 

Tuolloin suuntasimme Wiskarin Artun keikalle. 

Harvinaista herkkua oli, kun pääsimme suhteilla pyyhältämään jonon ohi. 

Mutta sekös nostatti kaamean älämölön kanssajuhlijoiden keskuudessa. 

Tuli taas todistettua, että suomalainen on niin kateellinen otus, 

että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saa viittäkymppiä. 

Ei mene tämmöisen sirkusolennon jakeluun. 

Tämän blogitekstin loppukaneetiksi halusin lainata tuota samaista Wiskarin Arttua. 

Arvoni tuntevana kirjailijana kävin tarkistamassa lähteeni internetin ihmeellisestä maailmasta. 

Tutustuin näin ollen herran lyriikoihin ensi kertaa kirjallisessa muodossa. 

Oli siinä kuulkaa taikuri itsekin ihmeissään kun huomasi, että on onnistunut kuulemaan tämänkin laulun sanat niin kovin väärin. 

Siinä missä Arttu on ilmeisesti aina laulanut

"Yhtä auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala", 
olen minä rukoillut seuraavaa:

 "Pyhä auttava Jumala, oispa perjantainen humala." 

Ei mulla muuta.