Mehiläisvaha

                 Mehiläisvaha

Ihka ensimmäinen postaukseni koskee kuopuksen huoneen seinän väriä. 

Tarkoitus oli aloittaa bloggaajan urani jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta, mutta yllättäen tämä aihe onkin nyt niin ajankohtainen, että se täytyy sylkäistä välittömästi ulos ennen kuin menee pois muodista.

Muuttaessamme tähän taloon vajaa vuosi sitten, tapetoimme yhden seinän kyseisestä lastenhuoneesta.

Tapetin valinta otti yllättävän kauan aikaa, vaikka yleensä suosin nopeita ratkaisuja. 
Ai miksikö nyt kesti? 
Halusin valita kivan mutta neutraalin tapetin jota taapero tuskin edes rekisteröisi. 

Sillä jos nyt olisin valinnut jonkin rohkeamman kuosin, olisi lapsi saattanut muutaman vuoden kuluttua keksiä haluta jotakin muuta. 
Ja mitäpä leikki-ikäinen poikalapsi voisi haluta. No ihan taatusti jotain jalkapalloboordeja tai muuta yhtä mautonta. 
Tämä ei saisi tapahtua.

Esikoiseni kohdalla olen vuosien kompuroinnin jälkeen päässyt pisteeseen, jossa olen pystynyt lopulta antamaan hänelle täysin vapaat kädet oman huoneensa sisustamisen suhteen. 

Ostin hänelle jopa ihka oikean työtuolin hymyssä suin. 

Sellaisen pyörillä kulkevan. 

Mutta tämä kasvu ja kehitys ei toden totta ole tapahtunut itsestään. 

Se on vaatinut kymmeniä tunteja sisäistä keskustelua itseni kanssa. 

Ja vähän muutakin. 

Palaan joskus toiste vielä tähän aiheeseen.

Mutta kuopuksen huone sai siis tosiaan neutraalin tapettinsa.

Nopeasti se alkoi kuitenkin tuntumaan liian pliisulta.

Viime kesän helteiden inspiroimana maalasin sitten viereisen seinän paahteisen keltaiseksi. Tästä yhdistelmästä tulikin mielestäni oikein passeli. 

Tykkään edelleen.

Mutta arvon lukijat. 

Kyllä, te molemmat. Tätini ja serkkuni. Arvatkaas mitä!

Törmäsin juuri erään kivan sisustuslehden tuoreessa julkaisussa samaiseen sävyyn. Tikkurilan Mehiläisvahaan. 

On siis nousussa nyt. 

Ja minä kun maalasin tällä jo viime vuonna!

Tämä hivelee sisustajan egoani ihan todella.

Eräs vanha opettajani toteaisi tähän nyt varmaan tyylilleen uskollisena, että on sokea kana tainnut löytää jyväsen.

Itsehän en näin ajattele, vaan olen aivan lapsellisen ylpeä värisilmästäni. 

Että jos kaipaatte vinkkejä sisäseinien sävytykseen niin ei kun jonoon vaan!