kuin meille tehty

Hiihtolomakuulumisia Emme hiihtäneet. Mutta sitäkin enemmän liikuimme kävellen, autolla ja laivalla. Niin kotimaassa kuin länsinaapurissakin. Loman alkajaisiksi piipahdimme Tukholmassa. Merenkäynti Ruotsiin päin mentäessä oli niin hurjaa, että rukoilin laivan jäävän suosiolla Maarianhaminaan. En kapteenilta sentäs. Olihan koko perheemme jo käynyt yöpuulle siinä vaiheessa kun karmivat ajatukset alkoivat vilistä päässäni sitä mukaan kun kuulin taas uuden jäälautan osuvan laivan keulaan. Mutta ylemmiltä voimilta pyytelin apua. Olin valmis unohtamaan koko ihanan päivän Tukholmassa kunhan ei vain tarvitsisi koetella onneaan enää yhdenkään merimailin vertaa. Maarianhaminaan ei kuitenkaan jääty vaan saatuani nukuttua lopulta muutaman tunnin totesin Tukholman siintävän horisontissa. Vastoin kaikkia ennusteitani olimme selvinneet hengissä. Perillä maissa lasten pyhiinvaelluskohde BR oli harmillisesti sielläkin sulkenut ovensa. Muutamat Pipsa Possut ja Bamset s...

Opinkohan milloinkaan?  Ihan ensimmäisessä blogitekstissäni,  Mehiläisvaha , kehuskelin kuinka olen vihdoin ja viimein onnistunut luovuttamaan päätäntävallan esikoiselleni tämän oman huoneen sisustamisen suhteen. Tuohon saakka tyrkytin omia loistavia näkemyksiäni hänelle, useimmiten vasten omaakin tahtoani. Olisihan se minunkin mielestäni ihan mahtavaa, että lapsi saisi juuri sellaisen huoneen kuin haluaisi, varsinkin kun toiveet ei ole koskaan olleet mitään kovin vaikeasti toteutettavia. Äiti minussa soisi tämän kaiken. Sisustaja sisälläni sen sijaan repii hiuksia jos lapsi keksii pyytää jotain tosi rumaa. Tasapainoile siinä sitten. Olen pärjännyt muutaman kuukauden mielestäni tosi hienosti. Mutta tänään otin taas pitkän takapakin. Siitä syytän kylläkin lähinnä tätä blogia. Pahimman väliintuloni tein vuonna 2015. Hankimme tuolloin edellisen asuntomme ja olin luvannut esikoiselleni, että hän saa valita maalisävyn oman huoneensa seiniin. Miksi...

Etsintäkuulutus Olemme sisustaneet kotimme aika intuitiivisella otteella. Ja kyllä: monikossa.  Myös mieheni intoutuu toisinaan pohtimaan kodin tulevia muutoksia ja hankintoja. Joskin se taitaa mennä niin, että isot kalusteet on yhteistä reviiriä, kun taas hänet tapaa useammin marssimassa ulkona miettimässä autokatokselle paikkaa silloin kun minä mallaan uutta asetelmaa lipaston päälle. Myös sisäseinät on minun aluettani. Sanovat, että yllätyksellisyys on yksi pitkän liiton suolista. Suoloista. Tai sanotaan vaikka salaisuuksista. No hän ei tiedä edes minkä väriseen huusholliin kunkin työpäivän jälkeen palaa jos siitä lähdetään. Lähes kaikista huoneista löytyy toisistaan poikkeavia seinänvärejä. Tämä ei ole suunniteltua, vaan näin on tapahtunut hetken mielijohteesta. Osalla seinistä on menossa kolmas väri vuoden sisään. Tämän myötä on alkanut tuntumaan, ihan aiheesta, että olisi ehkä syytä pyrkiä yhtenäistämään linjaa läpi koko kodin. Emme ole ...