Pientä kinaa kuopuksen huoneen muutostöistä ja muuta lomapuhdetta

Pientä kinaa kuopuksen huoneen muutostöistä ja muuta lomapuhdetta

Vietämme parhaillaan kesälomamme ensimmäistä viikkoa.

Loput kolme viikkoa on edessä vasta myöhemmin kesällä.

Terveiset siis lomalta ja kotoa!

Siihen, että en enää toivottele iloisesti terveisiä ketoosista, on syynsä. 

En jaksanut enää.

Jätin kesken. 

Ne polttarit joista viimeksi kirjoitin oli lopun alkua. 

Siellä pääsin taas normaaliruoan ja herkkujen makuun. 

Seuraavana päivänä lipsuin pikkuisen lisää.

Kuten sitäkin seuraavana.

Se tuttu vanha kaava. Tiedätte varmaan. 

Että nyt sitten suuntaan sille rantalomalle hyvin piilotettuine vatsalihakseni.

Tässähän tuntee itsensä ihan salakuljettajaksi. 

Mutta tämän viikon lomasuunnitelmiin sen sijaan kuuluu kiireettömiä aamuja, ulkomaalausta, kuopuksen huoneen uudelleensisustamista sekä ulkoilua ja uimista. 

Mies ei innostunut lainkaan kun kerroin, että kuopuksen huoneen järjestystä on pakko vaihtaa. 

Ei kuulemma kannattaisi. 

Mutta vaihdoin kuitenkin. 

Huomattavasti epäkäytännöllisemmäksi, 
kertoi hän. 

Ehkäpä. 

Mutta näytti tosi hyvältä. 

Kuinka paljon leikkitilaa tuommoinen peukaloisen kokoinen muka edes tarvitsee?

Ja jos hän kerran leikkii huoneessaan, niin miksi astumme jatkuvasti Legojen päälle olohuoneessa?

Uusi upea järjestykseni oli siis jo alkujaankin huono. 

Mutta auttakaapa armias kun mies huomasi, että lapsen sängyn pääty ei enää suojannut patterin kääntönuppia.

Kuten ennen. 

Kuulemma varma vesivahinko.

Tein mielestäni suuren myönnytyksen ja raijasin nojatuolin sen eteen.

Mutta ei.

Myöskään nojatuoli ei ollut kyllin jämerä varjelemaan tuota herkkää kapistusta. 

Niimpä uusi järjestys jäi hyvin lyhytaikaiseksi. 

Toisin kuin ärsyyntymistilani.

Pitkin hampain siirsin kaiken takaisin paikoilleen. 

Sanoin, että tässä tilanteessa ostaisimme sitten pojalle Marimekon verhon. 

Olin kyllä päättänyt ostaa sen jokatapauksessa, 

mutta tuommoinen vahingonkorvausvaade toi sopivasti lisämaustetta kiukutteluuni. 

Uutta verhoa varten miehen hommaksi jäi siirtää verhokiskoa 20 senttiä seinään päin. 

Minun tehtäväni taas oli seistä varpaillani tuolilla ja kannatella kiskon toista päätä samalla kun mies suoritti ruuvaustehtävää. 

Sanoi, että se voisi viedä kaksikin tuntia.

Päätin katsoa bluffin ja se kannatti.

Todellisuudessa kiskon siirtämisen kesto laskettiin minuuteissa.

Lisäksi mies asensi patterinsuojuksen.

Se tuo huoneeseen viimeistellympää ilmettä.

Tästä olimme samaa mieltä.

Minä puolestani ompelin sängylle muutaman uuden koristetyynyn näistä ihanista vohvelikankaista jotka vahingossa sujahtivat ostoskassiini vaikka lähdin vain tuota päällimmäistä pallokangasta aikoinani hakemaan.

Poika sanoi, että tyynyt ovat täydelliset.

Ja viisaat sanovat, että totuus tulee lasten suusta.

Kuopuksen huone sai siis pientä piristystä uusista tekstiileistä ja patterinsuojuksesta.

Ei ole laajuudessaan lähelläkään sitä muutosta jota lähdin hakemaan, mutta sentäs tyhjää parempi.

Tässä se taas nähtiin, että ei pitäisi puhua mitään etukäteen, vaan tehdä vaan.

Tai jos puhuu, niin se kannattaa tehdä kuuroille korville.

Kuten taannoin kun tilasin meille uudet sohvat.

Se oli 12 minuuttia sen jälkeen kun lätkän MM-kisojen puolivälierä alkoi.

Kyllä minä kovasti lähettelin liikkeestä kuvia ja kyselin mielipidettä, 
mutta jos on antanut puhelimensa lapselle oman katselurauhansa takaamiseksi,

eikä täten reagoi viesteihini,

niin en minäkään vastaa mahdollisiin reklamaatioihin kun sohvat lopulta kotiovelle toimitetaan.

Näin se on.